PAAVI FRANCISCUKSEN SAARNA
Jouluyön messun saarna (torstai, 24 joulukuu 2020)
Käännös: Aino Salmi
Tänä iltana toteutuu profeetta Jesajan suuri profetia: “Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille.” (Jes. 9:6).
Meille on annettu poika. Kuulemme usein sanottavan, että suurin ilo elämässä on lapsen syntymä. Se on jotain poikkeuksellista ja se muuttaa kaiken. Se tuo mukanaan jännitystä, joka ei saa meitä ajattelemaan väsymystä, epämukavuutta ja unettomia öitä, sillä se täyttää meidät suurella onnella. Juuri tästä on kyse joulussa: Jeesuksen syntymä on se “uutuus”, joka antaa meille mahdollisuuden syntyä joka vuosi uudelleen ja löytää hänestä voimaa, jota tarvitsemme jokaisen koettelemuksen kohtaamiseen. Miksi? Koska hänen syntymänsä on meitä varten – minua varten, sinua varten, meitä kaikkia varten, aivan kaikkia varten. “Meille” on sana, joka esiintyy yhä uudelleen tänä pyhänä yönä: “Meille on syntynyt lapsi”, Jesaja profetoi. “Meille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja”, toistamme psalmissa. Jeesus “antoi itsensä altiiksi meidän puolestamme” (Tit 2:14), Pyhä Paavali kertoo meille, samoin kuin enkeli julistaa evankeliumissa: “Sillä tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja” (Lk 2:11). Syntynyt minulle, syntynyt meille.
Mutta mitä tämä sana ”meille” todella tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että Jumalan Poika, joka on luonnostaan pyhä, tuli tekemään meistä Jumalan lapsista armon kautta pyhiä. Kyllä, Jumala tuli maailmaan lapsena tehdäkseen meistä Jumalan lapsia. Mikä suurenmoinen lahja! Tänä päivänä Jumala hämmästyttää meitä ja sanoo jokaiselle meistä: “Sinä olet ihmeellinen”. Rakas sisar, rakas veli, älä koskaan lannistu. Onko sinulla kiusaus tuntea, että sinun syntymäsi oli virhe? Jumala sanoo sinulle: “Ei, sinä olet minun lapseni!” Onko sinulla tunne epäonnistumisesta tai riittämättömyydestä, pelko siitä, ettet koskaan pääse ulos koettelemusten pimeästä tunnelista? Jumala sanoo sinulle: “Ole rohkea, minä olen kanssasi”. Hän ei tee tätä sanoin, vaan tekemällä itsestään lapsen sinun kanssasi ja sinun puolestasi. Tällä tavoin hän muistuttaa sinua siitä, että kaiken uudestisyntymisen lähtökohtana on sen tunnustaminen, että olemme Jumalan lapsia. Tämä on kaiken uudelleensyntymisen lähtökohta. Tämä on toivomme kuolematon sydän, se hehkuva ydin, joka antaa elämällemme lämpöä ja merkitystä. Tämä suuri totuus on kaikkien vahvuuksiemme ja heikkoutemme taustalla, vahvempana kuin kaikki menneisyyden loukkaukset ja epäonnistumiset tai tulevaisuutta koskevat pelkomme ja huolemme: olemme rakastettuja poikia ja tyttäriä. Jumalan rakkaus meitä kohtaan ei riipu eikä tule koskaan riippumaan meistä. Se on täysin vapaata rakkautta. Tänä iltana sitä ei voi selittää millään muulla tavalla: se on puhtaasti armoa. Kaikki on armoa. Lahja on täysin ilmainen, kukaan meistä ei ole ansainnut sitä, vaan se on puhdasta armoa. Tänä yönä, Pyhä Paavali kertoo meille, että “Jumalan armo on ilmestynyt” (Tit 2:11). Mikään ei ole kallisarvoisempaa kuin tämä.
Meille on annettu poika. Isä ei antanut meille vain jotain asiaa, esinettä; hän antoi oman ainosyntyisen Poikansa, joka on hänen suurin ilonsa. Jos kuitenkin katsomme kiittämättömyyttämme Jumalaa kohtaan ja epäoikeudenmukaisuuttamme niin monia veljiämme ja sisariamme kohtaan, voi herätä epäilys. Oliko Herra oikeassa antaessaan meille niin paljon? Onko hän edelleen oikeassa luottaessaan meihin? Eikö hän yliarvioi meitä? Totta kai hän yliarvioi meidät, ja hän tekee sen, koska hän on niin hullusti rakastunut meihin. Hän ei voi olla rakastamatta meitä. Sellainen hän on, niin erilainen kuin me. Jumala rakastaa meitä aina suuremmalla rakkaudella kuin mitä meillä on itseämme kohtaan. Tämä on hänen salaisuutensa, jolla hän tunkeutuu sydämeemme. Jumala tietää, että ainoa tapa pelastaa meidät, parantaa meidät sisältäpäin, on rakastaa meitä: muuta tapaa ei ole. Hän tietää, että meistä tulee parempia vain hyväksymällä hänen pettämätön rakkautensa, muuttumaton rakkautensa, joka muuttaa meitä. Vain Jeesuksen rakkaus voi muuttaa elämämme, parantaa syvimmätkin haavamme ja vapauttaa meidät pettymyksen, vihan ja jatkuvan valituksen noidankehästä.
Meille on annettu poika. Pimeän tallin matalassa seimessä Jumalan Poika on todella läsnä. Mutta tämä herättää vielä yhden kysymyksen. Miksi hän syntyi yöllä, ilman kunnollista majoitusta, köyhyydessä ja hylättynä, kun hän olisi ansainnut syntyä suurimpana kuninkaista hienoimpiin palatseihin? Miksi? Jotta ymmärtäisimme, miten suunnaton hänen rakkautensa on meidän inhimillistä tilannettamme kohtaan: jopa koskettaakseen köyhyytemme syvyyksiä hänen konkreettisella rakkaudellaan. Jumalan Poika syntyi hylkiöksi kertoakseen meille, että jokainen hylätty on Jumalan lapsi. Hän tuli maailmaan niin kuin jokainen lapsi tulee maailmaan, heikkona ja haavoittuvana, jotta voisimme oppia hyväksymään heikkoutemme hänen hellässä rakkaudessaan. Samalla voimme havaita jotakin tärkeää: samoin hän teki Betlehemissä, hän tekee myös meidän kanssamme. Jumala rakastaa tehdä ihmeitä köyhyytemme kautta. Hän sijoitti koko pelastuksemme tallin seimeen. Hän ei pelkää köyhyyttämme, joten antakaamme hänen armonsa muuttaa se täysin!
Tätä tarkoittaa se, että meille on syntynyt poika. Kuulemme tuon ilmaisun “teille” myös toisessa paikassa. Enkeli julistaa paimenille: “Tämä on oleva teille merkkinä: löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” (Lk 2:12). Tuo merkki, lapsi seimessä, on myös merkki meille, ja se opastaa meitä meidän elämässämme. Betlehemissä, jonka nimi tarkoittaa “leivän taloa”, Jumala makaa seimessä ikään kuin muistuttaakseen meitä siitä, että elääksemme tarvitsemme häntä, kuten leipää, jota syömme. Meidän on täytyttävä hänen ilmaisella, pettämättömällä ja konkreettisella rakkaudellaan. Kuinka usein sen sijaan janoamme viihdettä, menestystä ja maallisia nautintoja ja ravitsemme elämäämme ruoalla, joka ei tyydytä ja jättää meidät sisältä tyhjiksi! Herra valitti profeetta Jesajan kautta, että vaikka härkä ja aasi tuntevat isäntänsä seimen, me, hänen kansansa, emme tunne häntä, elämämme lähdettä (vrt. Jes. 1:2-3). Se on totta: loputtomassa omaisuudenhimossamme juoksemme minkä tahansa seimien perässä, jotka ovat täytetty katoavilla asioilla ja samalla unohdamme Betlehemin seimen. Tuo seimi, joka oli köyhä kaikessa mutta rikas rakkaudessa, opettaa, että todellinen ravinto elämässä tulee siitä, että annamme Jumalan rakastaa itseämme ja rakastamme vastavuoroisesti muita. Jeesus antaa meille esimerkin. Hän, Jumalan Sana, tulee vauvaksi; hän ei sano sanaakaan, mutta tarjoaa elämää. Me taas olemme täynnä sanoja, mutta meillä on usein niin vähän sanottavaa hyvyydestä.
Meille annetaan poika. Pienten lasten vanhemmat tietävät, kuinka paljon rakkautta ja kärsivällisyyttä he vaativat. Meidän on ruokittava heitä, hoidettava heitä, kylvetettävä heitä ja huolehdittava heidän haavoittuvuudestaan ja tarpeistaan, joita on usein vaikea ymmärtää. Lapsi saa meidät tuntemaan, että meitä rakastetaan, mutta se voi myös opettaa meitä rakastamaan. Jumala syntyi lapseksi rohkaistakseen meitä huolehtimaan muista. Hänen hiljaiset kyyneleensä saavat meidät tajuamaan monien kärsimättömien purkauksiemme hyödyttömyyden; ja niitä meillä on niin paljon! Hänen aseistariisuva rakkautensa muistuttaa meitä siitä, että aikaamme ei pidä käyttää itsesäälin tunteeseen vaan kärsivien kyynelten lohduttamiseen. Jumala tuli keskuuteemme köyhyydessä ja hädässä kertoakseen meille, että palvelemalla köyhiä osoitamme rakkautemme häntä kohtaan. Tästä yöstä lähtien, kuten eräs runoilija kirjoitti, “Jumalan asunto on minun asuinsijani vieressä, hänen huonekaluinaan on rakkaus” (EMILY DICKINSON, Runoja, XVII).
Meille on annettu poika. Jeesus, sinä olet lapsi, joka tekee minusta lapsen. Sinä rakastat minua sellaisena kuin olen, et sellaisena kuin kuvittelen olevani; sen minä tiedän! Kun syleilen sinua, seimen lasta, syleilen jälleen kerran elämääni. Ottaessani vastaan sinut, elämän leivän, minäkin haluan antaa elämäni. Sinä, Vapahtajani, opeta minua palvelemaan. Sinä, joka et jättänyt minua yksin, auta minua lohduttamaan veljiäsi ja sisariasi, sillä sinä tiedät, että tästä yöstä lähtien kaikki ovat minun veljiäni ja sisariani.
Hengelliset kirjat englanniksi ladattavaksi
Escrivaworks (useita kieliä)
Pyhä Josemaria kirjoitukset
VIISITOISTA MINUUTTIA JEESUKSEN KANSSA
15 minuuttia Jeesuksen kanssa Lapseni, ei ole tarpeen tietää paljon miellyttääkseen minua paljon; riittää, että rakastaa minua kiihkeästi. Puhu minulle, aivan kuten puhuisit äidillesi, veljellesi. Tarvitseeko sinun tehdä minulle rukouspyyntö jonkun puolesta? Kerro minulle heidän nimensä, olkoon se sitten vanhempienne, veljienne, sisartenne tai ystävienne nimet; kertokaa minulle pian, mitä haluatte minun tekevän heidän hyväkseen. Rukoilkaa paljon, paljon, älkää epäröikö pyytää; pidän anteliaista sydämistä, jotka päätyvät tietyllä tavalla unohtamaan itsensä auttaakseen toisten ihmisten tarpeita. Puhu minulle yksinkertaisesti köyhistä, joita haluat lohduttaa, sairaista, joiden näet kärsivän, eksyneistä, joita kaipaat auttaa takaisin hyvälle tielle, poissaolevista ystävistä, jotka halusit nähdä toisen kerran vierelläsi. Pyydä minulta ystävällistä sanaa heille kaikille, rakas ja kiihkeä sana. Muistuta minua siitä, että olen luvannut kuunnella kaikkia anomuksia, jotka lähtevät sydämestä; ja eivätkö rukouksesi niiden puolesta, joita sydämesi erityisesti rakastaa, lähde juuri sydämestä?
Ja sinulle, etkö tarvitse armoa? Tee minulle, jos haluat, luettelo tarpeistasi, ja tule, lue se minun läsnäollessani. Kerro minulle suoraan, että tunnet ylimielisyyttä, rakkautta aistillisuuteen ja lahjoihin; että olet ehkä itsekäs, ailahtelevainen, huolimaton…; ja pyydä minua tulemaan avuksesi niihin ponnisteluihin, harvoihin tai moniin, joita teet poistaaksesi itsestäsi tällaiset kurjuudet.
Älä nolostu, sieluparka! Taivaassa on niin monta reilua, niin monta ensiluokkaista pyhimystä, joilla oli nuo samat puutteet! Mutta he rukoilivat nöyrästi…; ja vähitellen he vapautuivat niistä.
Älä myöskään epäröi pyytää minulta hengellisiä ja ruumiillisia asioita: terveyttä, muistia, menestystä töissä, liikeasioissa tai opinnoissa; voin antaa sinulle kaiken sen, ja annankin, toivoen että pyytäisit sitä minulta, jos se ei ole este pyhityksellesi, päinvastoin, sen pitäisi auttaa pyhitystäsi. Oikeastaan, mitä sinä tarvitset, mitä voin tehdä puolestasi? Jos tietäisit, mitä toiveita minulla on suosia sinua!
Onko sinulla käsissäsi jokin hanke juuri nyt? Kerro minulle kaikki yksityiskohtaisesti. Mistä olet huolissasi? Mitä ajattelet? Mitä haluat? Mitä haluat minun tekevän veljesi, ystäväsi tai esimiehesi hyväksi? Mitä haluaisit minun tekevän heidän hyväkseen?
Entä minulle? Etkö tunne kaipuuta kunniani puolesta? Etkö halua pystyä tekemään jotain hyvää lähimmäisillesi, ystävillesi, joita rakastat paljon ja jotka saattavat elää Minusta unohdettuna?
Kerro minulle, mikä asia erityisesti kiinnittää huomiosi tänään, mitä kaipaat elävämmin, ja mitä lähteitä sinulla on sen saamiseksi. Kerro minulle, jos hankkeesi ei ole onnistunut, ja minä kerron sinulle huonon menestyksen syyt. Etkö haluaisi, että olisin kiinnostunut sinun parhaastasi? Lapseni, minä olen sydämien omistaja, ja suloisesti vien ne, niiden vapautta vahingoittamatta, minne haluan.
Tunnetko kenties surua tai huonoa mieltä? Kerro minulle, kerro minulle, yksinäinen sielu, surusi kaikkine yksityiskohtineen. Kuka sinua satutti? Kuka loukkasi ylpeyttäsi? Kuka on hylännyt sinut? Tule lähemmäksi Sydäntäni, jolla on tehokasta balsamia parantamaan kaikki nuo haavasi. Kerro minulle yksityiskohtaisesti kaikesta, ja päädyt pian kertomaan minulle, että minun laillani annat kaiken anteeksi, unohdat kaiken, ja maksuksi saat lohduttavan siunaukseni.
Pelkäätkö sinä? Tunnetko sielussasi niitä epämääräisiä melankolioita, jotka ovat kaukana siitä, että ne olisivat perusteettomia, mutta yltyvät ahdistaviksi? Heittäydy kaitselmukseni syliin. Minä olen kanssasi; sinulla on minut rinnallasi; minä näen kaiken, minä kuulen kaiken, enkä hetkeksikään hylkää sinua.
Tunnetko poikkeavuutta niiden ihmisten puolesta, jotka ennen rakastivat sinua, mutta nyt siirtyvät pois luotasi, antamatta sinulle pienintäkään syytä? Rukoile heidän puolestaan, ja minä palautan heidät rinnallesi, jos he eivät ole esteenä pyhityksellesi.
Ja eikö sinulla ole kenties jotain iloista kerrottavaa Minulle? Mikset tekisi Minusta osallistujaa iloosi erityisenä ystävänäsi?
Kerro minulle, miten sydämesi on tuntunut lohdutetulta ja hymyilevältä eilisestä lähtien, kun viimeksi vierailit luonani. Olet ehkä kokenut miellyttäviä yllätyksiä, musta epäluulosi on ehkä hälvennyt, olet ehkä saanut iloisia uutisia, jonkin kirjeen tai hellyydenosoituksen; olet voittanut jonkin vaikeuden tai ratkaissut monimutkaisen ongelman. Olen tehnyt kaiken tämän mahdolliseksi ja antanut sen sinulle: miksi et osoittaisi minulle kiitollisuuttasi ja kertoisi minulle yksinkertaisesti, kuten lapsi kertoo isälleen: “Kiitos, Isäni, kiitos!”? Kiitollisuus tuo mukanaan uusia hyötyjä, koska hyväntekijä haluaa, että hänelle vastataan.
Eikö sinulla ole lupausta antaa minulle? Luin, että tiedätte sen jo sydämenne pohjasta. Ihmisiä petetään helposti; Jumalaa ei petetä. Puhu siis minulle vilpittömästi. Onko sinulla luja päätös olla enää altistumatta tuolle syntitilanteelle? Riistätkö itseltäsi sen asian, joka vahingoitti sinua? Oletko lukematta enää sitä kirjaa, joka kohotti mielikuvitustasi? Oletko kohtaamatta enää sitä ihmistä, joka järkytti sielusi rauhaa?
Aiotko olla taas herttainen, ystävällinen ja alentuva sille henkilölle, jota olet pitänyt tähän päivään asti vihollisena, koska hän on ollut sinusta puutteellinen?
No niin, lapseni; palaa nyt tavanomaisiin puuhiisi, kauppaan, perheeseen, työhuoneeseen…; mutta älä unohda sitä vartin mittaista miellyttävää keskustelua, jonka olemme molemmat käyneet täällä, pyhäkön yksinäisyydessä. Säilytä, niin pian kuin voit, hiljaisuus, vaatimattomuus, vetäytyminen, eroaminen, lähimmäisen hyväntahtoisuus. Rakasta Äitiäni, joka on myös sinun äitisi, Pyhää Neitsyttä, ja palaa huomenna takaisin rakastavin sydämin, antautuneempana palvelukseeni. Sydämessäni löydät joka päivä uutta rakkautta, uusia etuja, uusia lohtuja.